sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Unelmia vai pilvilinnoja



Mitä ovat unelmat? Ovatko ne niitä, joita katsellaan kaihoisin mielin, niin kuin poutapilviä sinisellä taivaalla, silti koskaan niitä saavuttamatta? Ne antavat hetkellistä nautintoa, mutta pudotus maan pinnalle voi olla masentava. Toiset ihmiset, joille on se onni suotu, saavuttavat unelmansa, mutta minulta yksinkertaisesti puuttuu taito saavuttaa unelmani. Uskomme, että unelmat ovat pumpulia, saippuakuplia, jotka hetken leijailtuaan silmiemme edessä poksahtavat taivaan tuuliin.



Aikoinaan haaveilin, että olisi mukava voittaa jostain miljoona. Sen jälkeen tuo summa tuntui liian isolta ja pienensin sen 200 000 euroon. Tämäkin summa tuntuu nyt liian isolta, aivan mahdottomalta saavuttaa. Onko niin, että minun unelmani ovat mahdottomia? Täytyykö niiden olla niin suuria, jotta voin kohottaa olkapäitäni todetakseni, ettei minulla ole mitään keinoja saavuttaa unelmaani?
Ei pelkästään rahaunelmissa, vaan myös muut unelmani ovat olleet minulle aivan liian suuria.


Ehkä kuuntelin lapsena liikaa satuja, joissa kerrottiin hyvän haltijattaren ilmestymisestä. Simsalapim, ja toiveesi toteutuu, kun hän taikasauvaansa hieman heilauttaa.


Myönnän, että olen ollut liian laiska tekemään mitään unelmani eteen. Toki olen joskus kiikuttanut lottokuponkeja veikkauspisteisiin, mutta vähitellen sekin on hiipunut.


Laiskuuteni on ollut suurin este. Se on jopa tuhonnut hyvin alkaneet unelmien rakennelmat. Tätä olen miettinyt jo aikaisemmissakin kirjoituksissani, mutta nyt hahmotan tämän asian paremmin. Olen ihaillut lasiseinän läpi ihania asioita, mutta en ole uskaltanut rikkoa lasia. Miksi? Siksikö, kun en ole arvostanut itseäni tarpeeksi?
Nyt arvostan ja olen nauttinut työstäni, mikä vie minua kohti useampaa unelmaa. On niin paljon tekemistä, että aika meinaa loppua kesken joka päivä.


Minusta on ihana tunne huomata, kuinka olen tempaissut itseni harhamaailmasta pois. Askel askeleelta kuljen unelmaani kohti. Ei ole niin väliksi, vaikka en pääse koskaan perille. Pääasia, että olen ollut ainakin matkalla sinne.

Mitkä sitten ovat ne minun oikeat unelmani? Onko se suuri rahasumma, jolloin voin heittäytyä huolettomalle elämäntyylille, loikoilla riippumatossa puolihorroksessa ja vain olla. Kuulostaa houkuttelevalta, mutta uskosin viikon riittävän tähän unelmaan. Minä tarvitsen elämääni haasteita!
Ilman haasteita en etene, vaan henkinen kasvuni tyssähtää siihen paikkaan. Toisaalta pieni breikki ei ole hullumpi ajatus ja siihen tarvitsen rahaa, jotta voin pysäyttää tulohanani hetkeksi. En saa tuloja tällä hetkellä muuta kuin tekemällä työtä.

Unelmoin tällä hetkellä vapaa-ajasta, jolloin ehtisin levätä ja unohtaa kiireet. Tämäkin kirjoitus on ollut työn alla pitkään, mutta en ole saanut tätä valmiiksi, koska muut kiireet ja väsymys ovat hallinneet ajankäyttöäni.

Esikoinen painoi hiuksilleen valkolakin joku aika sitten. Niin lipui ohi yksi merkittävä päivä. Hän saavutti tavoitteen ja nyt hänellä on edessään tuhat tavoitetta enemmän, joita lähteä toteuttamaan.


Kun pääset perille, huomaatkin olevasi vasta matkasi alussa!