Menetys vai menestys jatkuu ja jatkuu

En tiedä vieläkään kummastako on kyse, menetyksestä vai menestyksestä.

Mitään ei tapahdu. Ei mitään mistä viitsisi kirjoittaa. Odotavan aika on pitkä, sen olen saanut kokea.

Uutisesta on jo kulunut useampi kuukausi, mutta mitään muutosta suuntaan tai toiseen ei ole tapahtunut. Ei ulkonaisesti.

Töissä on ollut välillä hiljaista, huolestuttavan hiljaista. Sitten on saanut painaa taas tukka putkella.

On ollut jännä huomata, että vaikka palkka on ollut pienehkö, kummasti laskujen maksaminen on ollut helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Johtuuko se siitä, että olen saanut useamman ison maksun päätökseen, vai onko rahaa tullut sittenkin jostain enemmän? En osaa sitä nyt arvioida. Kummasti raha riittää kuitenkin paremmin. Onhan sekin menestystä?

Autokuluja ei ole enää, ja sen myötä tulee harvemmin käytyä kaupassa. Kun pyörä on ainoa kulkuväline, ei voi ostaa säkkikaupalla ruokaa ym. Makeanhimo on pysynyt kurissa. Se on mahtavaa! Kuinka siitäkin taistelin itseni kanssa useamman vuoden! Niin helppoa oli vähentää ja voi olla, että makean syöminen vähenee entisestään.

Yhden unelman sain vähän aikaa sitten toteutettua. Järjestimme tapahtuman, joka oli minun haaveeni pitempään. Sopivan naisporukan kanssa ideoimme tapahtuman ja se onnistui yli odotusten. Hurjaa, kuinka reilun puolen vuoden aikana olen päässyt itseni kanssa eteenpäin. Tämä matkanteon aloittaminen kannatti todellakin. Kaikki tämä alkoi siitä, kun tilasin Tiian e-kirjan ja tutustuin häneen muutaman kurssin kautta.

Kaikkein parasta mitä tähän asti olen saavuttanut, on sisäinen rauha ja uskominen omaan itseeni. Se puuttui vielä alkuvuodesta täysin! Kun on kyse vain rahasta tai materiasta, se ei tunnu kovin isolta menetykseltä. Sen voi aina korvata jollain. Muistan, kun kaksikymmentä vuotta sitten katsoin tv:stä ohjelmaa, jossa Anita Hirvoselta kysyttiin, miten hän suhtautuu menetykseen, jonka hän koki maanjäristyksen takia. En muista menettikö hän kotinsa kokonaan, mutta jotain ikävää oli joka tapauksessa sattunut. ”Kaikki, mitä saa rahalla, on halpaa.” oli Anitan vastaus. Ällistyin vastauksesta. Miten noin voi vastata? Eihän noin voi kukaan ajatella? Tuo oli tyhmin vastaus, mitä olin koskaan kuullut!

Nyt, kun olen itse elämää kokeneempi, voin sanoa ihan saman asian kuin Anita Hirvonen. Se on todellakin halpaa, mitä rahalla saa. Enpä olisi uskonut, että jokin menneisyydessä kuulemani lause antaa minulle siivet selkään ja kannattelee minut yli elämän tyrskyjen. On ihanaa, kun ei tarvitse pelätä pahinta. Sitä vaan ei tule! Ei tule niin pahaa tapausta, ettenkö siitä selviäisi ehjin nahoin.

Syksy tuntuu nyt entistä ihanammalta! Olenkohan tullut vanhaksi?

Jatko-osa 3. sarjaan: Menetys vai menestys

Pinnistän ja pinnistän. Epätoivoisesti käteni yrittää venyä vielä pari senttiä pidemmäksi, jotta ylettyisin kunnolla rotkon reunaan. Vielä vähän matkaa ja sitten saan kunnon otteen ja pääsen takaisin maankamaralle. Vielä vähän...

Suuni on täynnä multaa. Kasvoni painautuvat rotkon pehmeään ja kosteaan seinämään. En saa happea! Apua! En pysty hengittämään! Näillä viimeisillä metreillä epätoivo valtaa mieleni. Tähänkö minä kuolen?

Kamala melu porautuu tajuntaani. Soiko pääni hapen puutteesta, vai mitä tapahtuu?

Nostan pääni ja tartun herätyskelloon. Mitä? Oliko tämä pelkkää painajaista?

Ei, tämä ei ollut painajaista. Tämä oli viihdettä teille lukijoille. Edelleen roikun kuvaannollisesti rotkon reunalla ja mietin miten saan itseni vedettyä takaisin tasaiselle maalle.

Uusi vaihe elämässä on edessäni. Olen valmistautunut entistä tiukempaan ja vaatimattomampaan elämään. Pala palalta aion alkaa kokoamaan uutta elämääni, uutta minääni. Kuinka paljon ihminen voi muuttua puolen vuoden aikana? Peilistäkin katsoo nainen, jolla on erilainen ilme, kuin mihin olen tottunut. Aika ja tapahtumat ovat huristelleet ohi sellaisella vauhdilla, että perässä pysyminen on ottanut koville.

Kaikkein upeinta on kaiken kaaoksen keskellä kokea, miten osaankin olla niin tyyni. Tämä on mahtava tunne! Luottamus elämään on kasvanut, vaikka olen taloudellisesti menettänyt. Ulkoinen menetys on sisäinen menestys! Kaikki turha on riisuttu pois. Kuinka materialistinen olenkaan ollut aikaisemmin! Suhtaudun asioihin aivan erilailla kuin ennen. Tätä syvää pohdintaa en olisi voinut käydä läpi ilman menetystäni. Olen siitä onnellinen!

Laskujen maksaminen on aikaisemmin ollut ikävää puuhaa. Nyt merkitsen kalenteriin tussilla laskujen eräpäivät ja pyrin toteuttamaan järjestelmällisyyttä enemmän kuin aikaisemmin. Ainakin vielä tämä on toiminut. Kysymys kuuluu: miksi en ole aikaisemmin tuota keksinyt? Nyt on hyvä seurata missä mennään, kun merkitsen tapahtumat valmiiksi kalenteriini.

Myös turhaa krääsää olen hävittänyt pois. Puhdas tila tekee hyvää silmälle ja mielelle. Pienin askelin etenen uudessa elämäntilanteessani. Vihdoinkin olen oppinut kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta. Pelon voittaminen tekee vahvaksi.

Varautta on omistaa ystäviä, jotka tarjoavat auttavan kätensä, vaurautta on olla tyytyväinen siihen mitä on, mutta ennen kaikkea vaurautta on luottamus elämään!