Menetys vai  menestys

Tämä on minun kymmenes kirjoitukseni tässä Matkalla kohti vaurautta -blogissani. Nyt on siis juhlan paikka. Kippis!

Kaksi erilaista sanaa, mutta pieni ero erottaa ne toisistaan ja silti ne merkitsevät toistensa ääripäitä.

Menetys ja menestys, näitä kahta sanaa erottaa vain yksi kirjain, nimittäin s-kirjain. Toisesta se puuttuu ja toisessa se on. Kuinka yksinkertaista!

Huomasin tämän eron, kun jouduin siristelemään kerran pientä tekstiä lukiessani, kumpi sana oli kyseisessä tekstissä. En ollut tullut tätä aikaisemmin edes ajatelleeksi. Silti sanojen merkityksen ero on valtavan suuri. Toinen kuvaa ehkä pahimpia pelkojamme ja toinen sitä, mitä jokainen meistä toivoo joskus saavuttavansa.

Tämä aihe on muhinut viime päivinä ajatuksissani niin, että korvistani on välillä tullut höyryä. Ainakin on tuntunut siltä.

Pohdin kovasti näitä kahta sanaa, silti pääsemättä puusta pitemmälle.

Miksi kirjoitan nyt tästä? Siksi, että maa vajosi jalkojeni alta muutama päivä sitten. Olen kohdannut suurimman pelkoni, menetyksen. Putosin syvään rotkoon. Tätä olin pelännyt ja nyt se sitten toteutui. Olen polvet multaa täynnä tuijotellut rotkon tummia seinämiä. Tiedän, että täällä olen nyt ja pysyn, ainakin jonkin aikaa. Ylös pääsy takaisin maanpinnalle tuntuu mahdottomalta. Mistä löytäisin menetys-sanaan sen puuttuvan s-kirjaimen?

Tämä tilanne oli väistämätön, mutta silti kielsin sen niin kauan, kunnes se toteutui. Täällä sitä kökötellään. Kuinkahan kauan?

Olen elämäni aikana kokenut paljon menetyksiä. Niitä ilon hetkiä ja juhlapäiviä on ollut vähän. Jokainen menetys on tuntunut todella pahalta. ”Kaikki on mennyttä! En jaksa enää!”

Silti jokaisen katastrofin jälkeen olen noussut pystyyn. Väsynyt olen taistelemaan taas, sen myönnän, mutta jospa etsisin sitä s-kirjainta täältä rotkon pohjasta. Voisiko se olla täällä?

Kun löydän tämän kadottamani kirjaimen, napsautan sen oikealle paikalle ja teen siitä sanan: menestys.

Vastoinkäymiset ovat opettaneet minua selviytymään. Kun muistelen mennyttä elämää ja sitä, kuinka olen joka kerta noussut yhä uudestaan ja uudestaan pystyyn, se on tehnyt minut vain vahvemmaksi. Ehkä tarvitsen voimaa loppurutistukseen.

Uskon, että menetyksen jälkeen menestys odottaa nurkan takana. Minun sinnikkyyttäni koetellaan.

Ovathan kuuluisat menestyjät kokeneet monen monta menetystä ennen kuin ovat saavuttaneet unelmansa. He myös ovat tarvinneet sitkeyttä ja periksiantamattomuutta.

Näitä piirteitäni minulta ei voi kukaan viedä, jos en luovuta niitä itse. Sitkeyteni vain kasvaa kasvamistaan.

Muutan siis menetyksen menestykseksi. Ilman menetyksiä en voi löytää omaa menestymistäni, lopputulosta, johon niin kaipaan päästä.

            

                    Kun ei ole enää mitään menetettävää, pelot poistuvat!

Onnistuminen

Jep, minä olen jo onnistunut!

1. Kolmas kuukausi menossa ja edelleen jatkan vaurauden opiskelua. En ole kyllästynyt, vaikka monessa asiassa lopetan kesken hyvin alkaneen muutoksen. Joko kyllästyn tai huomaan asian olevan minulle liian monimutkainen ja aikaavievä. Oikea motivaatio on usein puuttunut. Nyt, kun luon katseen tulevaisuuteen, haluan nähdä nautinnollisen tulevaisuuden. En sellaista tulevaisuutta, jossa joudun kituuttamaan pienellä summalla pitkän aikaa. Siinä on tarpeeksi motivaatiota.
2. Suklaanhimoni on pysynyt niissä rajoissa, jotka asetin 3 kuukautta sitten. Ainoa harmi asiassa on se, miksen moista ajatusta keksinyt aikaisemmin. Pah! Kunpa olisin tiennyt, kuinka helppoa se oli toteuttaa! No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Jos herkut ovat päässeet loppumaan, olen urheasti odottanut oikeaa ostopäivääni. Tosin ajatukseni ovat keksineet vaikka minkälaisia selityksiä, millä olisin voinut kiertää asettamani säännöt. Päättäväisesti olen tyrmännyt moiset ajatukset. Tiedän, kun yhdenkin kerran antaudun houkutuksille, säännöissä ei ole enää voimaa.
3. Säästäminen jatkuu.
4. Opiskelu jatkuu. Joka päivä pyrin jotain tekemään, hankkimaan tietoa lisää tai miettimään yleensä, miten saan taloudellisen puoleni tasapainoon.
5. Kaupassa käynnit ovat edelleen pysyneet entiseen aikaan verrattuna minimissä.
6. Mikä parasta, itsekurini kasvaa kasvamistaan.
7. Hallelujaa, olen oppinut ajattelemaan!

Minä olen siis onnistunut! Matkanteko kohti vaurautta sen kun jatkuu. En ole rikastunut, mutta olen tyytyväinen itseeni. Kesän aikana työtuntini ovat minimissään. Tämän vuoksi säästämiseni on ollut erittäin tärkeä juttu nyt. Ilman uusia oppejani olisin hukassa.

En ole koskaan ymmärtänyt rahastojen tai sijoituksien perään. Olen jopa tehnyt päätöksen, etten ikinä ala moiseen. Kuunelltuani ja luettuani lisää tietoa aiheesta, täytyy myöntää, että kiinnostukseni on hieman herännyt. Voisi sitä varovaisesti joskus kokeilla, kunhan tiedän enemmän mikä sopii minulle parhaiten ja kun on oikea aika.

”Raha pitää laittaa töihin!” Tällaisen lauseen kuulin vasta. Hmmm, tuollaista ajatusta ei ole minulle koskaan juolahtanut!

Tapahtuipa tässä joku aika sitten hauska juttu. Sain sähköpostia Tiialta. Otsikkona luki: ”Minun on valitettavasti pudotettava sinut...”

”Täh! Nytkö hän lemppaa minut ulos, kun en ole onnistunutkaan tarpeeksi hyvin ja tarpeeksi nopeasti?” Säikähdin aivan kamalasti. Heti mieleni valtasivat itsesyytökset laiskuudesta ym.

Kun aukaisin sähköpostini kunnolla, näin otsikon kokonaan: ”...pudotettava pilvilinnoista!”

Piuhf! Kivi tipahti sydämeltä! En ollutkaan epäonnistunut! Ooh!

Tämä ei ollutkaan henkilökohtainen viesti, vaan viikkokirje monelle tilaajalle.

Tämä sai minut ajattelemaan, kuinka olen nyt ymmärtänyt, miten paljon vaatii työtä ja aikaa päästä unelmatavoitteeseeni. Olen tyytyväinen, että pilvilinnani eivät ole enää niin hataria ja helposti hajoavia.

Vietän tänään ansaittua vapaapäivää. Oma aika on nyt kullanarvoista. Sitä ei voi rahassa mitata.

Olen monen kuukauden koneella viettämäni ajan jälkeen viihtynyt käytännöllisissä töissä. Siivoaminen tuntuu oikein mielekkäältä vaihtelulta. Uusia ideoita on syntynyt, jotka pitävät minut kiireisenä.

Jos vanhalta minältäni tiedusteltaisiin: ”Oletko onnistunut?”, hän huokaisisi raskaasti ja puistelisi päätään vaivautumatta edes vastaamaan. Kun nykyiselle minälleni toivotettiin onnea onnistumiselle, vastasin siihen: ”Minähän olen jo onnistunut!”.

Näillä kahdella minälläni on suuri ero. Toisella on ymmärrys kasvanut ja toinen näkee vain synkkiä harmaita pilviä ympärillään, odottaen koko ajan jonkun ulkopuolisen tuovan ratkaisun ongelmiinsa.

Kirjoitan ehkä paljon samantyyppisistä aiheista joka kuukausi, mutta tiedän, jos en tätä tee, en voi juhlia vuoden päästä saavutuksiani.

Kiitän itseäni, kun lähdin tälle matkalle. Niin paljon muutoksia on minussa on tapahtunut, etten kohta tunne itseäni. Voin jopa nähdä sieluni silmillä, kuinka parempi tulevaisuus minua odottaa nyt, kuin jos olisin jatkanut vanhaan malliin.

Olet jo onnistunut, kun olet päättänyt yrittää!