Luova tauko
Täällä ollaan edelleen. Aika kulkee
hurjaa vauhtia, niin että hiukset hulmuaa. Ihan kuin vuoden
viimeisimmät päivät olisivat ottaneet loppukirin.
Lokakuu laihdutti lompakkoani. Kuinkas
ollakaan, kaikki mahdolliset ja mahdottomat laskut ja menot sattuivat
samalle kuukaudelle. Oli isoja laskuja ja oli kursseja. Kaiken
lisäksi kävin piipahtamassa vähän kauempana, kuitenkaan en ihan
ulkomaille päässyt. Maiseman vaihdos teki sielulleni hyvää.
Lupasin itselleni, että puolen vuoden päästä käydään taas
Etelä-Suomessa. Olen jo alkanut säästää rahaa uutta reissua
varten. Kamalan paljon menee rahaa matkoilla. Jotenkin sitä vaan ei
halua stressata itseä, että raaskiiko vai eikö raaski tuhlata
rahaa.
Matkallani tein löydön eräässä
kirjakaupassa. Otin kirjan käteeni ja laitoin sen takaisin hyllylle.
Kiersin kirjan ympärillä, samalla lailla kuin kissa kiertää
kuumaa puuroa. Lähdin jopa kaupasta pois, mutta loppujen lopuksi
minun oli pakko palata takaisin ostamaan kirja.
Nyt se odottaa minun hyllyssä
lukemista. Aah! Kunpa olisi aikaa enemmän!
Olen pistänyt merkille, kuinka helppoa
on tuhlata kotona. Ei tarvitse mennä minnekään. Istun vain koneella ja ostelen kaikenlaisia mielenkiintoisia kursseja ym.
nettituotteita. Aikani ei riitä tähän kaikkeen ja silti haluan ostaa vaikka mitä, kun se on niin helppoa ja tilillä on rahaa aina sen verran, että riittää pieneen ostoon. Tänäänkään en ole ehtinyt
tehdä juuri mitään kuin olla koneella ja miettiä, että missähän
välissä ehdin lukea tuon tekstin, jonka olen ostanut aikoja sitten ja opiskella kaikkia kursseja joita olen tilannut. Kun lopettaa yhden tuhlauskohteen, tulee uusia.
Suklaan ja karkien ostamiset ovat
edelleen pysyneet kurissa. Ostan makeaa vain luvallisina päivinä.
Paino on tippunut hiukan jälleen. Mahtavaa! Siitä olen ylpeä
itsessäni! Toisaalta huomasin sen, että kun pääsen autolla
käymään asioilla, on ostoksia kertynyt niin paljon, että
kotipihalla täytyy soittaa kännykällä sisälle kotiin ja pyytää
kantoapua. Onneksi näitä tilaisuuksia on harvemmin.
Kuvassa näkyvät ostokset, kun pääsin
autolla käymään kaupassa. Kaksi isoa kassillista ruokaa... Kröhöm
-ja herkkuja.
Vielä on oppimista paljon tällä
naisella rahan säästämisessä, mutta edistymistä on tapahtunut
joka tapauksessa. Ilman viime maaliskuun niskaotettani, en olisi
selvinnyt tästä lokakuusta. En edes uskalla laskea yhteen lokakuun
menoja, sillä hiukseni nousisivat varmasti pystyyn (enkä saisi
niitä kammattua enää alas). Silti voin väittää, ettei tunnu
missään. Rahat olin säästänyt etukäteen, ja se oli niin sanottu
hemmottelukuukausi.
Nyt jatketaan tiukempaa linjaa. Ainakin
yritän. Luova tauko blogissa teki hyvää. On hyvä todeta, että
muutos minussa on pysyvää.
