Täällä olen samojen aiheiden kimpussa edelleen. Alkuvuosi on ollut jotain käsittämättömän kiireistä. Olen ollut yliväsynyt ja stressaantunut.
Täysi vuosikin tuli täyteen huomaamatta, kun aloitin tämän matkani maaliskuussa 20016.
Nyt olen ollut syvempien pohdintojen äärellä. Minkä hintainen elämä on, tai terveys?
Näitä asioita tulee mietittyä liian harvoin. Ehkä joskus, mutta aika pinnallisesti. Jotain pitää sattua, ennen kuin herää todella siihen tilanteeseen, että menetti jotain, mitä rahalla ei voi saada enää takaisin.
Yksi kiireeni syy on todellakin se, että olen monena vapaapäivänäni vieraillut sairaalassa. Rakas ihminen oli vähällä kuolla sairauskohtaukseen. Hän selvisi ja toipuu edelleen. Olemme perheen kanssa kulkeneet 100 km päähän katsomaan häntä, joka kerta sydämestä kiitollisina, että saimme pitää hänet luonamme. Joka reissulla hoimme vuorotellen kustannuksista: ”Maksaa mitä maksaa. Nyt ei ajatella rahaa.” Näin se on! Kun kysymys on elämästä ja terveydestä, raha ei saisi ohjata ihmistä.
Minulla on elämänarvot muuttuneet. Toisaalta haluan varautua siihen, jos omalle kohdalleni sattuu jotain, toisaalta elämästä pitää ehtiä nauttimaan, ennen kuin se on myöhäistä. Siinä kaksi päinvastaista asiaa: toinen kehottaa säästämään joka ikisen kolikon ja toinen kehottaa tuhlaamaan.
Nyt kun en ole ehtinyt surkuttelemaan köyhyyttäni, niin aikaa on mennyt töissä pidempään. Olen todella kiitollinen työtunneistani, mutta myös niistä vapaahetkistä, mitä minulle yllättäen suodaan.
Otan kaiken irti hetkistä, kun ei tarvitse lähteä minnekään. On vältettävä liikaa stressaantumista. Stressaantumisen taidon olen oppinut elämässäni hyvin. Huomasin kuitenkin sen konkreettisesti vasta nyt, kun perheenjäsenen terveys petti. Tämä opetus tuli kreivin aikaan. Se on opettanut minua ajattelemaan omaa hyvinvointiani enemmän. Olen tehnyt enemmän sitä, mistä nautin. Kun kaikki menee tasaisesti ja rauhallisesti, kaikki on silloin hyvin. En anna ikäkriisin nousta päälle. Minun täytyy muistaa etten ole enää mikään nuori, mutta en myöskään ikäloppu.
Arvokas kokemus, joka säikäytti meidän perhettä totaallisesti, mutta se rakkaus minkä olen saanut kokea perheeni sisällä, on kultaakin arvokkaampaa. Sen tunteen ansiosta tunnen itseni rikkaaksi.
