Valmistautuminen uusiin haasteisiin

Kuinka astun varovaisesti uuteen vuoteen 2017? Muistelen mielessäni lämmintä alkukesää. Aurinko paistaa ja seison laiturilla veden äärellä. Kastelen varpaani varovaisesti veteen. Hui! Kuinka kylmää! Vedän varpaat hyvin nopeasti pois vedestä ja mietin muutaman sadasosasekunnin uskallanko vai enko uskalla? Jos minun pitäisi uskaltaa niin miten? Ennen kuin olen kysymykseeni ehtinyt vastata, olen jo ottanut vauhtia laiturilta ja hypännyt rohkeasti kylmän veden syliin. Kylmyydestä välittämättä, rohkeasti eteenpäin. Uuteen vuoteen mennään joka tapauksessa, en voi jäädä laiturille miettimään. Oli kiva leikkiä tällä mielikuvalla hetken, koska toivon, että tämä uusi vuosi tulee olemaan huomattavasti parempi kuin aikaisemmat vuoteni.

Noin 30 vuotta sitten, kun astuin aikuiselämään, sain työpaikan ja oman kodin, minusta tuli oikea kitupiikki. Joka kuukaudelta, kun sain tilinauhan käteeni, tein laskusuorituksen. Ynnäsin kaikki laskuni, mitä tiesin sinä kuukautena tulevan minulle ja vähensin summan saamastani tilistä. Varmuuden vuoksi vähensin vielä yhden sata markkaa, jos tulisi yllättävä lasku. Silloin ei harmittaisi niin paljon, kun olin tämän ottanut huomioon. Loppusumman jaoin neljällä, joskus viidellä. Tulos, jonka sain laskusuorituksestani, oli se summa, jonka sain käyttää ruokaan ym. huviin viikon ajan. Jos ylitin summan jollakin viikolla, minun piti korvata se seuraavalla viikolla.

Alussa oli tietenkin tiukkaakin tiukempaa. Sen aikainen poikakaverini tuumasi kerran ruokapöydässä, että voisiko hän laittaa lemmikkikanini heinät omalle lautaselleen lisukkeeksi. Ai kamala, kun kehtasikin, mokoma!

Tekemällä nämä kurinalaiset laskusuoritukset, sain mukavasti pesämunaa ja rahaa säästöön. Se oli todella yksinkertaista, ja jaksoin tehdä sitä neljä vuotta taukoamatta. Säästötilini oli muhkean iso, niin kauan, kun tuli elämänmuutos ja ostin auton käteisellä. Työpaikka muuttui ja samalla paikkakunta. Jälkeenpäin olen yrittänyt kovasti löytää saman tatsin tuohon säästämiseen, mutta se oli sen verran yliveto ja paras kaikista, että myöhemmät yritykset ovat kaatuneet sen sileän tien.

Itseni tuntien, minun pitää ensin harjoitella. Minun pitää treenata säästämisestä ja järjestyksen pitoa. Välillä palaan alkuun ja taas hiljalleen ryhdistäydyn. Aikoinaan en ollut itselleni armollinen, vaan lopetin kaikki hyvät tavat laiskottelemisen jälkeen, koska olin sitä mieltä, että epäonnistuin. Tämän vuoden aikana olen oppinut olemaan itselleni armollisempi. Mitä sitten jos repsahdan? Ei elämä siihen lopu. Tiukkapipoisuus vie kaikki mehut yrittämisestä. Opin sen, kun kirjoittelin ylös kauppakuittejani. Se uuvutti minut, ja huomasin, ettei siitä ollut muuta hyötyä, kuin että se avasi silmäni, kuinka pienet viattomalta tuntuvat ostokset voivat kasvaa suureksi summaksi, kun ne laskee yhteen.

Luottamukseni elämään on kasvanut. Kaikella on tapana järjestyä. Tämän tunnen jo sisälläni, ihan soluissa asti. En panikoi pikkuasioista enää, niin kuin muutama vuosi takaperin. Tottakai tämä on kokemuksenkin ansiota, mutta minun ajatustapani on muuttunut yhdessä vuodessa hurjasti.

Ensi vuonna 2017 lupaan itselleni jatkaa tästä eteenpäin. Säästän enemmän. Pidän huolen, että aina on jossain hätävara. Se antaa myös vaurauden tunteen. Tiukennan ostojani ja olen valmis elämään vaatimattomammin. Keskityn myös hoitamaan itseäni. Astun uuteen vuoteen varovaisesti, mutta paljon päättäväisemmin kuin viime vuonna. Pyrin ratkaisemaan ongelman, miten saan epäsäännölliset tuloni ja menoni laskettua etukäteen. Jokatapauksessa säästäminen auttaa minua pysymään tiellä kohti vaurautta. Olenhan sen ansiosta saanut tänä vuonna hankkittua paljon sellaista, joista vain haaveilin aikaisemmin.

Uusi vuosi alkaa vanha jää taakse

Niin on vuosi taas kulunut ja parin viikon päästä astumme uuteen vuoteen 2017. Välillä tuntuu, että olisi ihanaa, jos olisi olemassa jokin aikavipu, jota kääntämällä saisi ajan kulumaan hiukan hitaammin. Minun stressini kasvaa koko ajan sitä mukaa, kun itse hidastun tekemisissäni, enkä pysy ajan vauhdissa. Kuin roikkuisin jossain narun päässä ja poukkoilisin pitkin tietä ylös alas samalla, kun aika laukkaa hurjaa kyytiä eteen päin, aivan kuten jossain lännen filmissä. Aika on rahaa, on sopinut minun tilanteeseeni kuin nappi silmään. Minulla on ollut rahaa yhtä vähän kuin aikaakin.

Mitä olen oppinnut tämän vuoden aikana? Nyt minun on aika vilkaista taakseni. Hyvillä mielin voin taputella itseäni ollalle. Hyvä, hyvä!

Tasan vuosi sitten olin olosuhteiden uhri. Kun minulla oli tiukkaa, en voinut asialle mitään. Ruokaa oli ostettava ja paljon, vaikka palkka oli pieni. Oli väärin, että sain paiskia töitä ilman kunnollista lepotaukoa ja silti tili näytti melkein nollaa. Tämä ajatusmalli vallitsi koko aikuisikäni. Aina oli puute jostain. Koskaan en ollut tyytyväinen. Nousuhetkiä oli, mutta ne olivat yhtä lyhyitä kuin kananlennot.

Oli onni, että vuosi sitten olin aika uupunut oravanpyörääni. Ilman uupumustani en olisi löytänyt netissä Tiian kirjaa: Sinullakin on oikeus vaurauteen. Heti ensi vilkaisulta huomasin virheelliset ajatusmallini. Minun oli itse tehtävä työ, jotta saisin taloudellisen tilanteen tasapainoon. Ei sitä pelastusta tipahda taivaalta, jos ei tee asian eteen yhtään mitään. Ihmettä olin odottanut jo liian kauan.

Vaikka tiesin olevani tuhlari, niin oli silti shokki huomata todellinen tilanne. Kaikkein paras oppini tältä vuodelta on yksinkertaisesti: pienistä puroista kasvaa isompi joki. Kun ynnäsin pienet ostokset yhteen viikon aikana, oli summa kasvanut kymmenkertaiseksi. Ällistyin, kuinka helppoa oli saada esim. holtiton makeanhimo kuriin asettamalla yksinkertaiset säännöt itselleni. Aluksi luulin, että minulle tulee olemaan äärimmäisen vaikeata olla ostamatta suklaata silloin kun tekee mieli. Nyt, uuden vuoden kunniaksi tiukennan lisää ostolupiani. Tässä on hyvä tuntea itsensä, jottei tiukenna liikaa sääntöjä. Silloin on vaara epäonnistua. Tämän oppini lisäksi olen iloinen myös siitä, että painan nyt paljon vähemmän. Sain bonuksena terveyttä ja hyvinvointia.

Blogikirjoitukset eivät menneet ihan niin kuin aluksi suunnittelin. Ehkä tein virheen verratessani itseäni muihin kirjoittajiin, jotka ovat jo ammattilaiskirjoittajia. Minusta ei vielä tullut ammattilaisbloggaajaa, mutta kaikella on tarkoituksensa. Blogin kirjoittamisesta minulle on ollut kuitenkin suuri hyöty. Jos blogikirjoittamiseni olisi lopahtanut, olisi hyvin alkanut säästäminen myös loppunut. Kirjoittaminen on auttanut minua pysymään valitsemallani tiellä vaivattomasti sekä antanut uusia ja ihania oivalluksia. En aseta itselleni vielä vaatimusta, että blogini olisivat ammattilaisen käsialaa. Tämä on ihana harrastus, joka vie minua eteenpäin.

Jotta saisin menetys-sanasta menestyksen, yritän naputella s-kirjainta e:n ja t:n väliin. Vaikeita aikoja on ehkä edessä, mutta ilman tämän vuoden oppejani minulla olisi vielä vaikeampaa. Tiedän, että tulen selviämään isoista laskuista periksiantamattomuudellani, sinnikkyydelläni ja taloustaidoillani, joita kehitän koko ajan.

Jos sinäkin haluat lähteä tälle matkalle, vielä ehdit jonkun aikaa tilata itsellesi Tiialta kirjan:

https://holvi.com/shop/vauraus-kauppa/product/cbc5326f639c50431468cc13499b789d/

Itse tilasin kirjan painettuna ja lahjoitan sen jälkeläisilleni. Toivon, että kirja auttaisi heitä olemaan minua viisaampia.

Haluan toivottaa teille, lukijani, onnea ja menestystä vuodelle 2017!

Jouluhysteriaa

Varoitus: Tämä on kirjoitettu huumorinpilke silmäkulmassa.

Joulu lähestyy, voi ei! Se tulee aina yllättäen. Tänä vuonna päätin ottaa irtioton jouluhysteriasta. En stressaa siitä. Minulla on jo aikuiset lapset, jotka eivät odota enää lahjoja samalla tavalla kuin lapsena. Siinä säästyy jo pitkä penni.

Yritän suojautua mahdollisimman hyvin, ettei jouluhysteria tartu minuun. Sen tarttuminen on tuskallista. Onneksi minulla on nyt paljon kokemusta, miten turvata itseni tältä pahalta virukselta.

Kun joku kysyy minulta: ”Oletko jo laittanut joulua?” vaihdan ovelasti puheenaihetta ja alan puhua säästä. Kaikki joulukoristeet ehdin laittaa myöhemminkin, ja joulusiivoaminen on ihan tavallinen viikkosiivous. Isot marketit, ne minun kannattaa välttää. Sinne ei ole hyvä mennä ainakaan ruuhka-aikana, koska se on vaarallisin hetki saada jouluhysteriatartunta.

Telvisiota katsellessani olen opetellut itsehypnoosia. Käytän sitä mainosten aikana. Kun ohjelman välissä tulee houkuttelevia mainoksia, mikä varmasti alentaa vastustuskykyäni, vaivutan itseni horrokseen, jotta en innostu jostain lahjaideasta. Tiedän myös sen, että mitä lähemmäksi jouluaatto tulee, sitä suurempi riski on saada jouluhysteria.

Tällä kertaa vietän aivan erilaisen joulun. Mahdollisimman rauhallisen, ilman huolta siitä, onko kaikki nyt muistettu, esim. jouluruuat ja lahjat. Lahjoista puheen ollen: kunpa aikaisemmin olisikin riittänyt yksi lahja jokaiselle. Joka joulu piti ostaa useampi lahja varmuuden vuoksi, jotta lahjansaaja pitäisi edes yhdestä ostamastani lahjasta. Kun ostin lahjat eri aikaan, se ei tuntunut kalliilta.

Kunpa ei kävisi niin joulunaatonaattona töistä lähtiessäni, että tämä iljettävä otus, jouluhysteriavirus, vaanisi minua työpaikan ulko-ovella jossain piilossa ja hyökkäisi kimppuuni heti minun astuessani ulos. Sen puremaa ei huomaa laisinkaan. Se on vain pienen pieni nipistys ja sitten sitä mentiin!

Pää hiestä märkänä kiidän kaupan käytävillä ostoskärryt vinkuen. ”Tuota ja tuota tarvitaan!” Hoen itsekseni. ”Naapurin kissallekin pitää tietenkin ostaa joku lahja,” mietin. Eihän sitä muuten kehtaa katsoa naapuria silmiin, jos lahja jää ostamatta. Jättisuurten ostoskassien kanssa marssin tyytyväisenä kaupasta ulos. Kaikki on nyt hoidettu! Ostin tietenkin pelkästään tarpeellista ja tärkeää.

Painavia kasseja kantaessa, kylmässä ulkoviimassa, herään todellisuuteen. Eihän minulla ole autoa. Ei auta kuin tilata taksi. Onneksi joulu ei ole kuin yhden kerran vuodessa.

Hyvää joulua kaikille!