Jouluhysteriaa

Varoitus: Tämä on kirjoitettu huumorinpilke silmäkulmassa.

Joulu lähestyy, voi ei! Se tulee aina yllättäen. Tänä vuonna päätin ottaa irtioton jouluhysteriasta. En stressaa siitä. Minulla on jo aikuiset lapset, jotka eivät odota enää lahjoja samalla tavalla kuin lapsena. Siinä säästyy jo pitkä penni.

Yritän suojautua mahdollisimman hyvin, ettei jouluhysteria tartu minuun. Sen tarttuminen on tuskallista. Onneksi minulla on nyt paljon kokemusta, miten turvata itseni tältä pahalta virukselta.

Kun joku kysyy minulta: ”Oletko jo laittanut joulua?” vaihdan ovelasti puheenaihetta ja alan puhua säästä. Kaikki joulukoristeet ehdin laittaa myöhemminkin, ja joulusiivoaminen on ihan tavallinen viikkosiivous. Isot marketit, ne minun kannattaa välttää. Sinne ei ole hyvä mennä ainakaan ruuhka-aikana, koska se on vaarallisin hetki saada jouluhysteriatartunta.

Telvisiota katsellessani olen opetellut itsehypnoosia. Käytän sitä mainosten aikana. Kun ohjelman välissä tulee houkuttelevia mainoksia, mikä varmasti alentaa vastustuskykyäni, vaivutan itseni horrokseen, jotta en innostu jostain lahjaideasta. Tiedän myös sen, että mitä lähemmäksi jouluaatto tulee, sitä suurempi riski on saada jouluhysteria.

Tällä kertaa vietän aivan erilaisen joulun. Mahdollisimman rauhallisen, ilman huolta siitä, onko kaikki nyt muistettu, esim. jouluruuat ja lahjat. Lahjoista puheen ollen: kunpa aikaisemmin olisikin riittänyt yksi lahja jokaiselle. Joka joulu piti ostaa useampi lahja varmuuden vuoksi, jotta lahjansaaja pitäisi edes yhdestä ostamastani lahjasta. Kun ostin lahjat eri aikaan, se ei tuntunut kalliilta.

Kunpa ei kävisi niin joulunaatonaattona töistä lähtiessäni, että tämä iljettävä otus, jouluhysteriavirus, vaanisi minua työpaikan ulko-ovella jossain piilossa ja hyökkäisi kimppuuni heti minun astuessani ulos. Sen puremaa ei huomaa laisinkaan. Se on vain pienen pieni nipistys ja sitten sitä mentiin!

Pää hiestä märkänä kiidän kaupan käytävillä ostoskärryt vinkuen. ”Tuota ja tuota tarvitaan!” Hoen itsekseni. ”Naapurin kissallekin pitää tietenkin ostaa joku lahja,” mietin. Eihän sitä muuten kehtaa katsoa naapuria silmiin, jos lahja jää ostamatta. Jättisuurten ostoskassien kanssa marssin tyytyväisenä kaupasta ulos. Kaikki on nyt hoidettu! Ostin tietenkin pelkästään tarpeellista ja tärkeää.

Painavia kasseja kantaessa, kylmässä ulkoviimassa, herään todellisuuteen. Eihän minulla ole autoa. Ei auta kuin tilata taksi. Onneksi joulu ei ole kuin yhden kerran vuodessa.

Hyvää joulua kaikille!