Uusi vuosi alkaa vanha jää taakse
Niin on vuosi taas kulunut ja parin
viikon päästä astumme uuteen vuoteen 2017. Välillä tuntuu, että
olisi ihanaa, jos olisi olemassa jokin aikavipu, jota kääntämällä
saisi ajan kulumaan hiukan hitaammin. Minun stressini kasvaa koko
ajan sitä mukaa, kun itse hidastun tekemisissäni, enkä pysy ajan
vauhdissa. Kuin roikkuisin jossain narun päässä ja poukkoilisin
pitkin tietä ylös alas samalla, kun aika laukkaa hurjaa kyytiä
eteen päin, aivan kuten jossain lännen filmissä. Aika on rahaa, on
sopinut minun tilanteeseeni kuin nappi silmään. Minulla on ollut
rahaa yhtä vähän kuin aikaakin.
Mitä olen oppinnut tämän vuoden
aikana? Nyt minun on aika vilkaista taakseni. Hyvillä mielin voin
taputella itseäni ollalle. Hyvä, hyvä!
Tasan vuosi sitten olin olosuhteiden
uhri. Kun minulla oli tiukkaa, en voinut asialle mitään. Ruokaa oli
ostettava ja paljon, vaikka palkka oli pieni. Oli väärin, että
sain paiskia töitä ilman kunnollista lepotaukoa ja silti tili
näytti melkein nollaa. Tämä ajatusmalli vallitsi koko aikuisikäni.
Aina oli puute jostain. Koskaan en ollut tyytyväinen. Nousuhetkiä
oli, mutta ne olivat yhtä lyhyitä kuin kananlennot.
Oli onni, että vuosi sitten olin aika
uupunut oravanpyörääni. Ilman uupumustani en olisi löytänyt
netissä Tiian kirjaa: Sinullakin on oikeus vaurauteen. Heti ensi
vilkaisulta huomasin virheelliset ajatusmallini. Minun oli itse
tehtävä työ, jotta saisin taloudellisen tilanteen tasapainoon. Ei
sitä pelastusta tipahda taivaalta, jos ei tee asian eteen yhtään
mitään. Ihmettä olin odottanut jo liian kauan.
Vaikka tiesin olevani tuhlari, niin oli
silti shokki huomata todellinen tilanne. Kaikkein paras oppini tältä
vuodelta on yksinkertaisesti: pienistä puroista kasvaa isompi joki.
Kun ynnäsin pienet ostokset yhteen viikon aikana, oli summa kasvanut
kymmenkertaiseksi. Ällistyin, kuinka helppoa oli saada esim.
holtiton makeanhimo kuriin asettamalla yksinkertaiset säännöt
itselleni. Aluksi luulin, että minulle tulee olemaan äärimmäisen
vaikeata olla ostamatta suklaata silloin kun tekee mieli. Nyt, uuden
vuoden kunniaksi tiukennan lisää ostolupiani. Tässä on hyvä
tuntea itsensä, jottei tiukenna liikaa sääntöjä. Silloin on
vaara epäonnistua. Tämän oppini lisäksi olen iloinen myös siitä,
että painan nyt paljon vähemmän. Sain bonuksena terveyttä ja
hyvinvointia.
Blogikirjoitukset eivät menneet ihan
niin kuin aluksi suunnittelin. Ehkä tein virheen verratessani
itseäni muihin kirjoittajiin, jotka ovat jo ammattilaiskirjoittajia.
Minusta ei vielä tullut ammattilaisbloggaajaa, mutta kaikella on
tarkoituksensa. Blogin kirjoittamisesta minulle on ollut kuitenkin
suuri hyöty. Jos blogikirjoittamiseni olisi lopahtanut, olisi hyvin
alkanut säästäminen myös loppunut. Kirjoittaminen on auttanut
minua pysymään valitsemallani tiellä vaivattomasti sekä antanut
uusia ja ihania oivalluksia. En aseta itselleni vielä vaatimusta,
että blogini olisivat ammattilaisen käsialaa. Tämä on ihana
harrastus, joka vie minua eteenpäin.
Jotta saisin menetys-sanasta
menestyksen, yritän naputella s-kirjainta e:n ja t:n väliin.
Vaikeita aikoja on ehkä edessä, mutta ilman tämän vuoden oppejani
minulla olisi vielä vaikeampaa. Tiedän, että tulen selviämään
isoista laskuista periksiantamattomuudellani, sinnikkyydelläni ja
taloustaidoillani, joita kehitän koko ajan.
Jos sinäkin haluat lähteä tälle
matkalle, vielä ehdit jonkun aikaa tilata itsellesi Tiialta kirjan:
Itse tilasin kirjan painettuna ja
lahjoitan sen jälkeläisilleni. Toivon, että kirja auttaisi heitä
olemaan minua viisaampia.
Haluan toivottaa teille, lukijani,
onnea ja menestystä vuodelle 2017!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti