Unelmien turvaraja

Jokainen varmaan tietää, mikä on turvaraja? Se on, minkä rajan määräät pankkitilillesi, jonka yli et voi käyttää varojasi vuorokauden aikana. Turvaraja turvaa sinun rahasi. Jos kadotat pankkikorttisi tai muuten joudut petoksen uhriksi, tililtäsi ei voi nostaa tai siirtää vuorokaudessa enempää rahaa, kuin minkä summan itse olet päättänyt.

Niin, erittäin tärkeä asia, mutta tämän turvarajan olemassaolo olisi hyvä myös muistaa! Huokaus!

Olen tässä viikon pähkäillyt ja koetellut useamman ihmisen kärsivällisyyttä. Voi sitä tuskaa, kun tilaamani terveystuotteen maksu ei mennyt läpi. Soittelin ja lähetin sähköposteja, että mitä minä nyt teen! Varastoni loppuu kohta. En voi olla ilman Juice Plus+ -tuotteita kovin kauan. Viikko siinä taisi vierähtää, ennen kuin pankista neuvottiin tarkistamaan minkä turvarajan olin tililleni asettanut. No, niinpä! Ei ihme, ettei maksu mennyt läpi! Ostokseni ei ollut mahdottoman suuri, mutta olin asettanut turvarajani niin pieneksi, että jopa ruokakaupassa olisi voinut alkaa ahdistaa kassalla, maksaessani ostoksia pankkikortilla. 

Kuten arvata saattaa, loppu hyvin, kaikki hyvin. Kohta pakettini saapuu onnellisesti perille. Olin asettanut turvarajan pieneksi, koska lähipiirissä oli sattunut ikävä tapaus. Aloin tietysti heti suojelemaan rahojani. Olin unohtanut täysin, kuinka pieneksi olin turvarajan asettanut.

Tästäpä alkoi minun ajatukseni raksuttaa! Mikä onkaan unelmille asettamani turvaraja? Olenko minimoinut myös sen turhan pieneksi? Tämänkö takia unelmani eivät toteudukaan? Kun aloin miettiä asiaa, huomasin, että olin tehnyt oikean umpisolmun itselleni. Siitä pienestä raosta eivät mahdu suuret unelmat. Pienet toiveet voivat tipahdella päiviäni ilahduttamaan, mutta se yksi unelma antaa odottaa itseään. Miksi? Miltä minä suojaudun? Pankkitilin kohdalla on itsestään selvä, että suojaudun varkauksilta, mutta miksi minun pitää suojautua unelmiltani?

Vastaus tuli kuin kirkkaalta taivaalta! Pettymys! Se on pettymys, jolta olen suojannut itseni kaikki nämä vuodet! Pettyminen tekee kipeää! Ei sitä halua pettyä uudestaan ja uudestaan. En unelmoi, koska en halua pettyä. Tai unelmoin kyllä, mutta samaan hengenvetoon ajattelen, ettei se kuitenkaan toteudu.

Tämän ajatuksen olen lukenut jostain kirjasta - yritä sanoa kuuluvalla äänellä täydelle salille, jossa on paljon tuntemattomia ihmisiä: ”Kun minä voitan lotosta 2 miljoonaa, lopetan työt ja lähden maailmanympärimatkalle!” Ehkä onnistut lausumaan sen, mutta kuinka kauan menee aikaa, kun sitten korjaat lauseen: ” Vitsi, vitsi, enhän minä mitään voita”. Ensimmäinen lause on pakko korjata, jos et halua näyttää naiivilta aikuiselta. Emme halua kokea sitä pettymystä, kun unelmamme ei edelleenkään ole toteutunut. Harmi, kun olen unohtanut, mikä kirja se oli, josta luin tämäntapaisen ajatuksen.

Tämä ajatus oli hieno oivaltaa! Umpisolmun selvittämiseen voi vierähtää tovi, mutta kuitenkin nyt oivalsin asian ja tunnustan, että asia on näin. Ensimmäinen askeleeni on, että minun pitää kouluttaa itseäni kestämään pettymyksiä. Kun en halua tuntea pettymyksen tunnetta, en uskalla oikeasti unelmoida. Mitä enemmän tutustun tähän epämiellyttävään tunteeseeni, sitä pienemmäksi ja voimattomammaksi pettymys muuttuu, eikä sillä ole enää valtaa minuun.

Keskusteltuani aiheesta erään ystäväni kanssa, huomasin toisen tärkeän asian. Pettymys voi nimittäin naamioitua varovaisuudeksi! Viisasta on miettiä riskit tai haasteet, joita voi olla odotettavissa, jos jokin suuri haave toteutuu. Mahdolliset tulevat hankaluudet on hyvä ajatella etukäteen ja miettiä tarkkaan, mutta ne eivät saa silti estää toteuttamasta unelmia. Pettymys voi naamioitua monenlaisiksi esteiksi. Tämä avasi minulle paljon syitä, miksi pyörin ympyrää etenemättä mihinkään. Ehkä olen lukenut tämänkin oivalluksen jostain kymmenistä kirjoistani, mutta kun se konkreettisesti tapahtuu omassa elämässä, vasta sen jälkeen ymmärtää asian täysin.

Parin viikon päästä toteutan yhden pienen toiveeni. Vihdoinkin lomahaaveeni konkretisoituu ja lähden nautiskelemaan olostani ystävien luokse. Tämäkin haave tarvitsi sinnikästä säästämistä, jotta se onnistuisi, mutta enää se ei ole mahdoton toteuttaa. Vielä vuosi sitten se näytti olevan ulottumattomissa.