Valmistautuminen uusiin haasteisiin

Kuinka astun varovaisesti uuteen vuoteen 2017? Muistelen mielessäni lämmintä alkukesää. Aurinko paistaa ja seison laiturilla veden äärellä. Kastelen varpaani varovaisesti veteen. Hui! Kuinka kylmää! Vedän varpaat hyvin nopeasti pois vedestä ja mietin muutaman sadasosasekunnin uskallanko vai enko uskalla? Jos minun pitäisi uskaltaa niin miten? Ennen kuin olen kysymykseeni ehtinyt vastata, olen jo ottanut vauhtia laiturilta ja hypännyt rohkeasti kylmän veden syliin. Kylmyydestä välittämättä, rohkeasti eteenpäin. Uuteen vuoteen mennään joka tapauksessa, en voi jäädä laiturille miettimään. Oli kiva leikkiä tällä mielikuvalla hetken, koska toivon, että tämä uusi vuosi tulee olemaan huomattavasti parempi kuin aikaisemmat vuoteni.

Noin 30 vuotta sitten, kun astuin aikuiselämään, sain työpaikan ja oman kodin, minusta tuli oikea kitupiikki. Joka kuukaudelta, kun sain tilinauhan käteeni, tein laskusuorituksen. Ynnäsin kaikki laskuni, mitä tiesin sinä kuukautena tulevan minulle ja vähensin summan saamastani tilistä. Varmuuden vuoksi vähensin vielä yhden sata markkaa, jos tulisi yllättävä lasku. Silloin ei harmittaisi niin paljon, kun olin tämän ottanut huomioon. Loppusumman jaoin neljällä, joskus viidellä. Tulos, jonka sain laskusuorituksestani, oli se summa, jonka sain käyttää ruokaan ym. huviin viikon ajan. Jos ylitin summan jollakin viikolla, minun piti korvata se seuraavalla viikolla.

Alussa oli tietenkin tiukkaakin tiukempaa. Sen aikainen poikakaverini tuumasi kerran ruokapöydässä, että voisiko hän laittaa lemmikkikanini heinät omalle lautaselleen lisukkeeksi. Ai kamala, kun kehtasikin, mokoma!

Tekemällä nämä kurinalaiset laskusuoritukset, sain mukavasti pesämunaa ja rahaa säästöön. Se oli todella yksinkertaista, ja jaksoin tehdä sitä neljä vuotta taukoamatta. Säästötilini oli muhkean iso, niin kauan, kun tuli elämänmuutos ja ostin auton käteisellä. Työpaikka muuttui ja samalla paikkakunta. Jälkeenpäin olen yrittänyt kovasti löytää saman tatsin tuohon säästämiseen, mutta se oli sen verran yliveto ja paras kaikista, että myöhemmät yritykset ovat kaatuneet sen sileän tien.

Itseni tuntien, minun pitää ensin harjoitella. Minun pitää treenata säästämisestä ja järjestyksen pitoa. Välillä palaan alkuun ja taas hiljalleen ryhdistäydyn. Aikoinaan en ollut itselleni armollinen, vaan lopetin kaikki hyvät tavat laiskottelemisen jälkeen, koska olin sitä mieltä, että epäonnistuin. Tämän vuoden aikana olen oppinut olemaan itselleni armollisempi. Mitä sitten jos repsahdan? Ei elämä siihen lopu. Tiukkapipoisuus vie kaikki mehut yrittämisestä. Opin sen, kun kirjoittelin ylös kauppakuittejani. Se uuvutti minut, ja huomasin, ettei siitä ollut muuta hyötyä, kuin että se avasi silmäni, kuinka pienet viattomalta tuntuvat ostokset voivat kasvaa suureksi summaksi, kun ne laskee yhteen.

Luottamukseni elämään on kasvanut. Kaikella on tapana järjestyä. Tämän tunnen jo sisälläni, ihan soluissa asti. En panikoi pikkuasioista enää, niin kuin muutama vuosi takaperin. Tottakai tämä on kokemuksenkin ansiota, mutta minun ajatustapani on muuttunut yhdessä vuodessa hurjasti.

Ensi vuonna 2017 lupaan itselleni jatkaa tästä eteenpäin. Säästän enemmän. Pidän huolen, että aina on jossain hätävara. Se antaa myös vaurauden tunteen. Tiukennan ostojani ja olen valmis elämään vaatimattomammin. Keskityn myös hoitamaan itseäni. Astun uuteen vuoteen varovaisesti, mutta paljon päättäväisemmin kuin viime vuonna. Pyrin ratkaisemaan ongelman, miten saan epäsäännölliset tuloni ja menoni laskettua etukäteen. Jokatapauksessa säästäminen auttaa minua pysymään tiellä kohti vaurautta. Olenhan sen ansiosta saanut tänä vuonna hankkittua paljon sellaista, joista vain haaveilin aikaisemmin.