maanantai 5. syyskuuta 2016

Jatko-osa 3. sarjaan: Menetys vai menestys



Pinnistän ja pinnistän. Epätoivoisesti käteni yrittää venyä vielä pari senttiä pidemmäksi, jotta ylettyisin kunnolla rotkon reunaan. Vielä vähän matkaa ja sitten saan kunnon otteen ja pääsen takaisin maankamaralle. Vielä vähän...
Suuni on täynnä multaa. Kasvoni painautuvat rotkon pehmeään ja kosteaan seinämään. En saa happea! Apua! En pysty hengittämään! Näillä viimeisillä metreillä epätoivo valtaa mieleni. Tähänkö minä kuolen?

Kamala melu porautuu tajuntaani. Soiko pääni hapen puutteesta, vai mitä tapahtuu?
Nostan pääni ja tartun herätyskelloon. Mitä? Oliko tämä pelkkää painajaista?



Ei, tämä ei ollut painajaista. Tämä oli viihdettä teille lukijoille. Edelleen roikun kuvaannollisesti rotkon reunalla ja mietin miten saan itseni vedettyä takaisin tasaiselle maalle.

Uusi vaihe elämässä on edessäni. Olen valmistautunut entistä tiukempaan ja vaatimattomampaan elämään. Pala palalta aion alkaa kokoamaan uutta elämääni, uutta minääni. Kuinka paljon ihminen voi muuttua puolen vuoden aikana? Peilistäkin katsoo nainen, jolla on erilainen ilme, kuin mihin olen tottunut. Aika ja tapahtumat ovat huristelleet ohi sellaisella vauhdilla, että perässä pysyminen on ottanut koville.

Kaikkein upeinta on kaiken kaaoksen keskellä kokea, miten osaankin olla niin tyyni. Tämä on mahtava tunne! Luottamus elämään on kasvanut, vaikka olen taloudellisesti menettänyt. Ulkoinen menetys on sisäinen menestys! Kaikki turha on riisuttu pois. Kuinka materialistinen olenkaan ollut aikaisemmin! Suhtaudun asioihin aivan erilailla kuin ennen. Tätä syvää pohdintaa en olisi voinut käydä läpi ilman menetystäni. Olen siitä onnellinen!

Laskujen maksaminen on aikaisemmin ollut ikävää puuhaa. Nyt merkitsen kalenteriin tussilla laskujen eräpäivät ja pyrin toteuttamaan järjestelmällisyyttä enemmän kuin aikaisemmin. Ainakin vielä tämä on toiminut. Kysymys kuuluu: miksi en ole aikaisemmin tuota keksinyt? Nyt on hyvä seurata missä mennään, kun merkitsen tapahtumat valmiiksi kalenteriini.

Myös turhaa krääsää olen hävittänyt pois. Puhdas tila tekee hyvää silmälle ja mielelle. Pienin askelin etenen uudessa elämäntilanteessani. Vihdoinkin olen oppinut kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta. Pelon voittaminen tekee vahvaksi.


Varautta on omistaa ystäviä, jotka tarjoavat auttavan kätensä, vaurautta on olla tyytyväinen siihen mitä on, mutta ennen kaikkea vaurautta on luottamus elämään!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti