perjantai 25. maaliskuuta 2016

Matkantekoa kohti vaurautta

Ensimmäinen viikko takana:


Olen keskittänyt ajatukseni nyt vaurauteen joka päivä. Rohkaisen itseäni, että rahani riittävät laskuihin. Parempi tulevaisuus pilkottaa jo näköpiirissä.
Olen tuntenut itseni energisämmäksi, sekä uusia ideoita vilisee päässäni yhtenään.

Yksi lapsuuden haaveistani on ollut kirjoittaminen, mutta minulla on ollut valkoisen paperin sydrooma. En ole yksinkertaisesti osannut siirtää ajatuksiani paperille. Nyt tämäkin este on hiljalleen poistumassa. Olen ainakin päässyt alkuun.
Kohtasin työssäni asiakkaan, joka paljasti olevansa kirjailija. Hän oli jo julkaissut monta kirjaa. Tiesin, että tässä on selvä merkki, että minun pitää alkaa kirjoittamaan. Ei sitä joka päivä kirjailijoihin törmää.

Olen hieman opiskellut Tiia Konttisen ajatuksia e-kirjasta lisää, mutta enemmän olen silti keskittynyt tähän omaan matkani aloittamiseen. Hihat ovat edelleen  kääritty ylös ja tartun työhön innolla.

Ensimmäinen askeleeni kohtasi eilen kompastuskiven. Alitajuntani ohjasi minut suoraan vanhaan ja väärään tottumukseen. Olin palaamassa kotiin naisporukalla, kun pysähdyimme huoltoasemalle tauolle. Kuinkas ollakaan, minun jalkani marssivat suoraan makeishyllylle. Minulla ei ollut suklaahimoa, mutta tottumuksesta ajattelin ostaa. Onneksi kesken askeleeni hälytyskellot alkoivat kilkattaa päässäni.:" Olet käyttänyt oikeutesi eilen! Eilen ostit suklaata!" Kuinka onnellinen olinkaan, kun en ehtinyt tehdä virhettä! Minulle tuli mahtava fiilis heti ja taputin itseäni mielessäni.

Toinen onnellinen tapahtuma tällä viikolla oli, kun sain rahaa odottamattomasta suunnasta. Rahasumma oli juuri sopiva piristämään mieltäni ja olin todella kiitollinen. Raha menee säästötilille.

Karikoista selvisin ensimmäisellä viikolla ja tulojakin tuli lisää. Voiko matkani kohti vaurautta alkaa paremmin?
Nyt jatkan Tiian kirjoituksien lukemista, josta ammennan itselleni lisää oppia matkalleni.

Sinäkin voit aloittaa matkan kohti vaurautta tästä >

Ensi viikolla lisää onnistumisista ja ehkä myös vähän epäonnistumisistakin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti