Neljäs kirjoitus

Enpä olisi uskonut muutama viikko sitten, kuinka asenteeni rahan käyttöön tulee muuttumaan luettuani Tiian e-kirjaa vain muutaman sivun kirjan alusta. Olen edelleen aika alussa. Palaan joihinkin kohtiin uudestaan ja luen kerralla vain muutaman sivun. Makustelen sitä ja mietin, miten onnistun toteuttamaan ne asiat omassa elämässäni. Tiian e-kirja on minulle kuin kartta, jota palaan tarkastelemaan aika ajoin.

Olen muuttanut asennettani ehkä 15 % verran, ja se riittää siihen, että tulen saavuttamaan lähivuosina paremman tulevaisuuden, mikä ei olisi onnistunut ilman suunnanmuutosta.

Ostokseni ovat vähentyneet noin 10 - 30 € viikossa. Se on hieno alku. En kulje enää ruokakaupoissa silmälaput silmillä, kuten aikaisemmin kuljin. Tarjoukset 2 kpl sillä ja sillä hinnalla ovat saaneet minut innostumaan. ”Ou jee! Säästän kovasti, kun ostan kaksi tuotetta yhden sijasta.”

Nyt, kun laskutaitoni on parantunut ja jopa näen oikean hinnan siinä vieressä, huomaankin, että säästöni onkin vaivaiset 20 centtiä! Kyllä, toinen tuote jää tällä kertaa hyllyyn aivan varmasti, enkä mene enää halpaan!

Minun on ollut myös helppo pysyä säännöissä, jotka asetin makean ostamiseen. On jopa joskus käynyt niin, että makeaa on jäänyt ylikin. Kuinka minä itselleni jankutin puoli vuotta sitten, että minulla ei ole tarpeeksi tahdonlujuutta. Ei sitä tahdonlujuutta löydykään, jos ei ole tarpeeksi isoa motivaatiota ja tarkkoja rajoja, mitä pitää noudattaa.

Olen Tiian ohjeiden mukaan lisännyt säästötilin. Minulla on nyt useampi tili, mihin säästän eri asioihin rahaa. Esim. kun olen sitä mieltä, että nyt voin palkita itseäni, otan mielihalusäästöstäni rahat ostokseeni. Mielihaluostos ei tunnu niin pahalta, kun sen on ensin säästänyt. Tiia on siinä täysin oikeassa.

Vaikein ja haastavin asia on edelleen kirjata ostoskuitista kaikki ostokseni tekemääni kaavakkeeseen. Hammasta purren olen joutunut pakottamaan itseni tähän tehtävään, mutta olen suoriutunut haasteesta. Vanha minäni on joutunut nielemään katkeran tappionsa. Muistiin kirjoittamistani summista laskin, kuinka paljon vähemmän olen nyt ostoksia tehnyt, siitä asti, kun aloitin e-kirjan lukemisen. Kauppareissut ovat myös vähentyneet. Nykyisin mietin tarvitseeko minun tosiaan mennä kauppaan jonkun syyn takia. Olen tullut siihen tulokseen, ettei tarvitse. Aikaisemmin keksin keksimällä mitä minä juuri nyt tarvitsisin, jotta minulla olisi asiaa kauppaan. Aina löytyi joku syy, ja samalla tietenkin ohi mennen tuli ostettua suklaatakin. Suklaa oli se varsinainen syy mennä kauppaan.

Aurinko paistaa ja kevät tekee tuloaan. Voin olla edelleen ylpeä itsestäni.

Voit tutustua Tiia Konttisen e-kirjaan tästä >