Unelmia vai pilvilinnoja

Mitä ovat unelmat? Ovatko ne niitä, joita katsellaan kaihoisin mielin, niin kuin poutapilviä sinisellä taivaalla, silti koskaan niitä saavuttamatta? Ne antavat hetkellistä nautintoa, mutta pudotus maan pinnalle voi olla masentava. Toiset ihmiset, joille on se onni suotu, saavuttavat unelmansa, mutta minulta yksinkertaisesti puuttuu taito saavuttaa unelmani. Uskomme, että unelmat ovat pumpulia, saippuakuplia, jotka hetken leijailtuaan silmiemme edessä poksahtavat taivaan tuuliin.

Aikoinaan haaveilin, että olisi mukava voittaa jostain miljoona. Sen jälkeen tuo summa tuntui liian isolta ja pienensin sen 200 000 euroon. Tämäkin summa tuntuu nyt liian isolta, aivan mahdottomalta saavuttaa. Onko niin, että minun unelmani ovat mahdottomia? Täytyykö niiden olla niin suuria, jotta voin kohottaa olkapäitäni todetakseni, ettei minulla ole mitään keinoja saavuttaa unelmaani?

Ei pelkästään rahaunelmissa, vaan myös muut unelmani ovat olleet minulle aivan liian suuria.

Ehkä kuuntelin lapsena liikaa satuja, joissa kerrottiin hyvän haltijattaren ilmestymisestä. Simsalapim, ja toiveesi toteutuu, kun hän taikasauvaansa hieman heilauttaa.

Myönnän, että olen ollut liian laiska tekemään mitään unelmani eteen. Toki olen joskus kiikuttanut lottokuponkeja veikkauspisteisiin, mutta vähitellen sekin on hiipunut.

Laiskuuteni on ollut suurin este. Se on jopa tuhonnut hyvin alkaneet unelmien rakennelmat. Tätä olen miettinyt jo aikaisemmissakin kirjoituksissani, mutta nyt hahmotan tämän asian paremmin. Olen ihaillut lasiseinän läpi ihania asioita, mutta en ole uskaltanut rikkoa lasia. Miksi? Siksikö, kun en ole arvostanut itseäni tarpeeksi?

Nyt arvostan ja olen nauttinut työstäni, mikä vie minua kohti useampaa unelmaa. On niin paljon tekemistä, että aika meinaa loppua kesken joka päivä.

Minusta on ihana tunne huomata, kuinka olen tempaissut itseni harhamaailmasta pois. Askel askeleelta kuljen unelmaani kohti. Ei ole niin väliksi, vaikka en pääse koskaan perille. Pääasia, että olen ollut ainakin matkalla sinne.

Mitkä sitten ovat ne minun oikeat unelmani? Onko se suuri rahasumma, jolloin voin heittäytyä huolettomalle elämäntyylille, loikoilla riippumatossa puolihorroksessa ja vain olla. Kuulostaa houkuttelevalta, mutta uskosin viikon riittävän tähän unelmaan. Minä tarvitsen elämääni haasteita!

Ilman haasteita en etene, vaan henkinen kasvuni tyssähtää siihen paikkaan. Toisaalta pieni breikki ei ole hullumpi ajatus ja siihen tarvitsen rahaa, jotta voin pysäyttää tulohanani hetkeksi. En saa tuloja tällä hetkellä muuta kuin tekemällä työtä.

Unelmoin tällä hetkellä vapaa-ajasta, jolloin ehtisin levätä ja unohtaa kiireet. Tämäkin kirjoitus on ollut työn alla pitkään, mutta en ole saanut tätä valmiiksi, koska muut kiireet ja väsymys ovat hallinneet ajankäyttöäni.

Esikoinen painoi hiuksilleen valkolakin joku aika sitten. Niin lipui ohi yksi merkittävä päivä. Hän saavutti tavoitteen ja nyt hänellä on edessään tuhat tavoitetta enemmän, joita lähteä toteuttamaan.

Kun pääset perille, huomaatkin olevasi vasta matkasi alussa!

Kuitteja, laskelmia ja tehokkuutta



Laskeskelin kuitit yhteen kolmen viikon ajalta. Ensimmäisellä viikolla ostoksia oli 81,50 €. Seuraavalla viikolla 105,70 €. Tähän kuuluivat apteekissa käynnit 47.50 € edestä. Kolmannella viikkolla ostokseni tekivät 88,80 €. Rehellisesti sanottuna olen ihmeissäni. Olenkohan varmasti ottanut kaikki kuitit talteen? Jos olen hukannut esim. 20 € edestä joitakin kuitteja, siltikään ostokseni eivät nouse liian korkeiksi.

Muistelen, ettei siitä ole kauankaan aikaa, kun tuskastelin sitä, ettei 150 €:lla viikossa saa mitään ostettua. Oli todella hankalaa pitää ostoshaluni kurissa. Nykyisin jopa unohdan mennä kauppaan. Olen saanut kuulla perheessäni mutinaa, kun joku ruoka on päässyt loppumaan, mutta onneksi se ei ole ollut sen vakampaa. Minun säästövimmani ymmärretään, vaikka se ei aina ole mieluista.
Tavoitteeni on nyt saavutettu! Olen nyt kuukaudessa säästänyt 200 €, jota pidin mahdollisena. Kuinka helppoa se oli! Suurin asia on ollut kääntää itsensä palkitseminen toisenlaiseen muotoon kuin herkuttelu. Herkuttelen vieläkin, mutta olen vähentänyt sitä reilusti. Mielihalut ovat pienentyneet. Palkinto on muuttunut herkuista lomailuun.

Olisikohan olalle taputuksien paikka?

Oli mukava kuulla, että moni on saanut hyviä vinkkejä itselleen kirjoituksistani. Aivan upeaa! Tämä kannustaa minua jatkamaan blogini kirjoittamista. Toinenkin tärkeä tavoite kirjoittamisellani on, että pysyn valitsemallani tiellä, lopullisesti.

Kuinka paljon ihania asioita on tullut elämääni tämän uuden oivalluksen myötä. Ahaa-elämys tarvitaan, jotta saadaan asenteen muutos, joka sitten johtaa uuteen alkuun. Olen muutenkin saanut paljon tietoa rahamaailmasta. Vaikka kaikki asiat, esim. rahastot, eivät ole koskaan aikaisemmin minua kiinnostaneet ollenkaan, silti tieto ja näiden asioiden ymmärtäminen lisää taitoa säästää rahaa omalla, mieleiselläni tavalla.

Myös uudet tulonlähteet ovat auenneet yksi toisensa jälkeen. Nopeasti yhteenlaskettu summa, jonka olen jo tienannut kuukaudessa, on reilu 70 €. Tämä raha tuli helposti, kuin itsestään. Lisää olisi tulossa, kunhan saisin hihat heilumaan ja ryhdyttyä tuumasta toimeen.Näin netissä hauskan lausahduksen: "Tuumasta toimeen on lyhin työmatka." Kuinka osuva tuo onkaan! Aikaisemmin en edes tiennyt, että minun on mahdollista saada lisäansiota muualtakin kuin päivätyöstäni. Nyt se on totisinta totta!

Toinen e-kirja: Näin puolitat sähköpostiin käyttämäsi ajan, vaikutti myös minun asenteisiini syvästi. Sovellan tämänkin kirjan ohjeita omaan elämääni. Tuhlasin paljon kallista aikaa moneen tyhjänpäiväiseen asiaan, vaikka minulla oli tärkeämpää tekemistä. Tehokkuus minussa on lisääntynyt huomattavasti. Tunnen, kuinka olen kuin juuri munasta kuoriutunut ankanpoikanen. Väsymys ja epätietoisuus ovat poistuneet. Tulevaisuus on tiukassa otteessa silmieni edessä, enkä anna katseeni herpaantua hetkeksikään.

Tilannekatsaus

Keskustelin ystäväni kanssa blogistani.

”Oletko sinä mennyt takapakkia?” ystäväni kysyi.

”Miten niin?” tein vastakysymyksen ihmeissäni.

”No kun, sinä kerrot siitä tuhlaamisesta aina vain uudestaan. Minä sain lukiessani sen käsityksen, että olet taas alkanut tuhlaamaan.”

Kuinka kiitolliseksi tulinkaan hänen palautteestaan. Huomasin, että hieman paikoillaan tässä astellaan. Muutos tuntuu minusta todella isolta asialta. Minusta on mukava vertailla entistä ja uutta minää yhä uudelleen ja uudelleen. Ehkä siksi palaan tähän samaan aiheeseen liian usein.

Olisi se ihana kertoa teille, että pankkitilille on tullut useampi tuhat euroa, ulkomaanmatka on varattuna ja uusi upea auto seisoo pihalla parkissa. Kuin vastaukseksi ajatuksiini postiluukusta tipahti samaan aikaan matkailun aikakauslehti. Yritetäänkö minulle vihjailla jotain jostain?

Nämä ovat vasta alkukilometrejäni matkalla vaurauteen. Matka on pitkä ja hidas, mutta päätös on tehty. Enää en palaa lähtöpisteeseen, eli siihen, etten kontrolloi rahakäyttäytymistäni.

Nyt olen tullut itselleni varsinaiseksi kitupiikiksi. Tosin en ole sitä läheislleni. Kun he tarvitsevat apua, pyrin auttamaan tilanteeni mukaan. Itse joudun käymään erilaiset kuulusteluasteet itseni kanssa, ennen kuin saan luvan ostaa jotain. Että osaankin olla tiukka halutessani!

Haasteeni on edelleen kaikkien ostosten muistiinkirjaaminen ja vielä eriteltynä. Tämä onkin kiintoisaa, jos pysähtyy miettimään miksi näin on. Olenko voimakkaasti tunneihminen? Johtuuko suunnitelmallisuuden vaikeus siitä, etten vain yksinkertaisesti osaa ajatella ruokaa yhdistämättä siihen tunteita? ”En voi syödä huomenna kalakeittoa. Ei maistu. Mieleni tekee nyt pizzaa.”

Säästöjä olen pistänyt ahkerasti eri paikkoihin, eri tileille ja säästöpossuihin. Summat kerrallaan ovat pieniä, jotta aina on mahdollista tiputtaa pieni roponen säästöön. Se on kuin musiikkia korville, näin mielikuviteltuna. Joka kerta, kun laitan pienen summan säästöön, kuvittelen mielessäni mitä iloa voin tästä myöhemmin saada.

Jatkossa olen päättänyt keskittyä siihen, miten lisään uusia tulonlähteitä. Olen aina haaveillut työstä, jossa voin jäädä kotiin näpyttelemään konettani, kahvikuppi vieressä, ja saada siitä työstä myös tuloa. Useampi tulonlähde on yksi tärkeistä asioista, jotta saan talouteni tasapainoon. Ajattelin osallistua Tiian verkkokurssille, jotta oppisin lisää tästä netin ihmeellisestä maailmasta.

Sain mielenkiintoisen e-kirjan luettavaksi. E-kirja kertoo miten puolitan aikaa sähköpostissani. Siellä onkin ollut aikamoinen kaaos. Sen voisi kuvaannollisesti rinnastaa tähän entiseen rahankäyttööni. Sain Minna Koiviston e-kirjasta paljon apua niin sähköpostini siivoamiseen kuin myös psykologisesti omaan elämääni. Suosittelen tätä e-kirjaa. >>

Matka jatkuu reippaammin askelin eteenpäin. >>

Aika on suhteellista

Jos rahan tuloa ei voi estää, niin ei voi laskujen tuloakaan. Välillä tuntui mahtavalta, kun työtunnit lisääntyivät huomattavasti alkuvuoden jälkeen, mutta sitä tarvitsinkin kipeästi.

Taloudenhallinta tuntuu olevan kuin nuoralla kävelyä. Tasapainon täytyy pysyä hallinnassa, jottei mätkähdä komeasti maahan. Välillä tuntuu, että onkohan tämä taloudenhallinta minulle liian vaikea laji.

Olen aivan varma siitä, että meillä useimmilla naisilla on sisäänrakennettu tuhlausgeeni. Kaupassa ostoskihelmöinti nousee huippuunsa ja vielä kassallakin on tunne, että minä tarvitsen tämän tuotteen. Vasta kotona tämä kihelmöinti on kadonnut, mutta kauppaan ei viitsi enää lähteä palauttamaan tuotetta, koska kotiaskareet odottavat. Siinä taas tuli ostettettua kaapintäytettä.

Tiian kommentti: ”Oikotietä onneen ei ole” tuntuu itsestäänselvyydeltä teoriassa, mutta ei käytännössä. Eteneminen tuntuu liian hitaalta.

Pysähdyn miettimään. Olen kärsimätön, tiedän sen. Haluan kaikkien toivomieni asioiden tapahtuvan nyt ja heti.

Yritin säästää, mutta todellisuudessa tuhlasin. Laiskuuteni saa minut tuntemaan itseni vanhaksi siivousrätiksi, joka saa vain enemmän sotkua aikaiseksi kuin siisteyttä.

Usein luin jostakin kirjasta, kuinka jollekin ihmisellä oli tapahtunut onnenpotku.

Miksi ei koskaan minulle? En ole kokenut koskaan onnenpotkua, mietin.

Kertomuksen luen muutamassa minuutissa. Sitä harvoin tulee ajatelleeksi, että ei se onnenpotkun kokeminen tapahtunut minuuteissa. Kertomuksen sankari oli tehnyt töitä tavoitteensa eteen jo kauan, ehkä vuosikymmeniä. Aika on suhteellista.

Yli 20 vuotta sitten haaveilin kirjoittamisesta. Luin siihen liittyvää kirjallisuutta ja yritin jopa muutaman tekstin tuhertaakin pöytälaatikkoon. Unelmoin, mutta se jäi pelkäksi unelmoinniksi. Sen lupasin, kun keksin itselleni taiteilijanimen, että jos minä jonain päivänä alan kirjoittaa jotain tekstiä, niin otan tämän nimen käyttööni.

Jos minulle olisi joku ennustajaeukko tullut sanomaan, että reilun 20 vuoden päästä alat kirjoittamaan, olisin vastannut siihen, että sehän on sama asia kuin ei koskaan. Se on aivan hirvittävän pitkä aika, 20 vuotta eteenpäin! Silti nyt olen onnellinen, kun olen voinut lunastaa itselleni yhden lupaamani asian.

Matkantekoa tämä on ollut koko ajan ja tulee olemaan, mutta enää en jahkaile, vaan olen määrätietoisempi ja päätän mitä kohti haluan kulkea. En tunne enää pikkukiviä kengissä, jotka aikaisemmin saivat minut pysähtymään ja voihkimaan matkan vaikeutta.

Mennyt on mennyttä. Tulevaisuus on aina kauakana. Olemme koko ajan tässä hetkessä.

Matkantekoni kohti vaurautta jatkuu. 

Tiian e-kirjaan pääset tutustumaan tästä >

Neljäs kirjoitus

Enpä olisi uskonut muutama viikko sitten, kuinka asenteeni rahan käyttöön tulee muuttumaan luettuani Tiian e-kirjaa vain muutaman sivun kirjan alusta. Olen edelleen aika alussa. Palaan joihinkin kohtiin uudestaan ja luen kerralla vain muutaman sivun. Makustelen sitä ja mietin, miten onnistun toteuttamaan ne asiat omassa elämässäni. Tiian e-kirja on minulle kuin kartta, jota palaan tarkastelemaan aika ajoin.

Olen muuttanut asennettani ehkä 15 % verran, ja se riittää siihen, että tulen saavuttamaan lähivuosina paremman tulevaisuuden, mikä ei olisi onnistunut ilman suunnanmuutosta.

Ostokseni ovat vähentyneet noin 10 - 30 € viikossa. Se on hieno alku. En kulje enää ruokakaupoissa silmälaput silmillä, kuten aikaisemmin kuljin. Tarjoukset 2 kpl sillä ja sillä hinnalla ovat saaneet minut innostumaan. ”Ou jee! Säästän kovasti, kun ostan kaksi tuotetta yhden sijasta.”

Nyt, kun laskutaitoni on parantunut ja jopa näen oikean hinnan siinä vieressä, huomaankin, että säästöni onkin vaivaiset 20 centtiä! Kyllä, toinen tuote jää tällä kertaa hyllyyn aivan varmasti, enkä mene enää halpaan!

Minun on ollut myös helppo pysyä säännöissä, jotka asetin makean ostamiseen. On jopa joskus käynyt niin, että makeaa on jäänyt ylikin. Kuinka minä itselleni jankutin puoli vuotta sitten, että minulla ei ole tarpeeksi tahdonlujuutta. Ei sitä tahdonlujuutta löydykään, jos ei ole tarpeeksi isoa motivaatiota ja tarkkoja rajoja, mitä pitää noudattaa.

Olen Tiian ohjeiden mukaan lisännyt säästötilin. Minulla on nyt useampi tili, mihin säästän eri asioihin rahaa. Esim. kun olen sitä mieltä, että nyt voin palkita itseäni, otan mielihalusäästöstäni rahat ostokseeni. Mielihaluostos ei tunnu niin pahalta, kun sen on ensin säästänyt. Tiia on siinä täysin oikeassa.

Vaikein ja haastavin asia on edelleen kirjata ostoskuitista kaikki ostokseni tekemääni kaavakkeeseen. Hammasta purren olen joutunut pakottamaan itseni tähän tehtävään, mutta olen suoriutunut haasteesta. Vanha minäni on joutunut nielemään katkeran tappionsa. Muistiin kirjoittamistani summista laskin, kuinka paljon vähemmän olen nyt ostoksia tehnyt, siitä asti, kun aloitin e-kirjan lukemisen. Kauppareissut ovat myös vähentyneet. Nykyisin mietin tarvitseeko minun tosiaan mennä kauppaan jonkun syyn takia. Olen tullut siihen tulokseen, ettei tarvitse. Aikaisemmin keksin keksimällä mitä minä juuri nyt tarvitsisin, jotta minulla olisi asiaa kauppaan. Aina löytyi joku syy, ja samalla tietenkin ohi mennen tuli ostettua suklaatakin. Suklaa oli se varsinainen syy mennä kauppaan.

Aurinko paistaa ja kevät tekee tuloaan. Voin olla edelleen ylpeä itsestäni.

Voit tutustua Tiia Konttisen e-kirjaan tästä >

Matka jatkuu

Uulalaa!

Painoni on kääntynyt laskuun! Pitkästä aikaa moneen vuoteen puntarini käänsi suuntaa alaspäin. Ei paljon, mutta tarpeeksi piristämään mieltäni. Miten minä en ole aikaisemmin onnistunut tässä? Onko tosiaan taloudellisilla syillä suurempi voima kuin terveydellisillä syillä saada minut pysymään päätöksessäni?

Suklaanhimoni on vähentynyt. Aivan mahtavaa! Pystyn nyt hallitsemaan paljon paremmin mielihalujani. Perjantain suklaalevyn aukaisin vasta sunnuntaina.

Minulla on ollut hauskoja keskusteluja itseni kanssa, kun alitajuntani on yrittänyt huijata minua noudattamaan vanhoja huonoja tapojani. Selvää on nyt, että nautin tästä tahdonlujuudestani. Pysyn päätöksessäni vähentää mielihaluihin perustuvien ostoksieni määrää.

Olen Tiian ohjeiden mukaan kirjoittanut kaikki ostoskuitistani muistiin. Erittäin työlästä ja vastenmielistä touhua, mutta toimii. Kun olen kaupassa kasannut ostoskärryni täyteen ruokia, alan miettimään ennen kassalle menoa, kuinka taas saan aikaa kulumaan kirjoittamalla ostokset laatimaani pikkutarkkaan kaavakkeeseen. Pikavauhtia alkaa ostoskärry tyhjentyä! Ja taas säästän vähintään 10 €. Todella tehokas toimenpide. Samalla voin seurata ostoskäyttäytymistäni, miten se tulee muuttumaan ajan kanssa.

Pahimman karikkoni, laiskuuteni, olen saanut selätettyä. Tulevaisuudessa edessäni siintää hieno palkinto. Ehkä se on lomareissu, josta olen haaveillut vuosia.

Aikaisemmin ostin mitä mieli teki. Halusin palkita itseäni ahkeruudestani. Täysiä ostokasseja saattoi olla useampi, ja heti seuraavana päivänä menin uudestaan kauppaan. Hui! En edes uskalla ajatellakaan, kuinka paljon rahaa silloin tuhlasin pelkästään ruokaan.

Nyt olen aloittanut kaappien ja pakastimen tyhjennyksen. Kas kummaa, sieltäkin löytyy jotain suuhun pantavaa.

Olen pitänyt itseäni säästäväisenä ihmisenä, kun en käy vaateostoksilla kuin tarvittaessa. En tupakoi, en käy ulkona syömässä kuin muutaman kerran vuodessa ym. Silti saan tuhlattua rahaa aivan liikaa tyhjänpäiväiseen.

Palkitsin itseni uudella puhelimella. Puhelin oli todella edullinen. Sain myös korotonta maksuaikaa. Tarkoitus on silti maksaa puhelin mahdollisimman nopeasti. Laskuvuori pitää saada matalammaksi.

Myyjä sai ensin minut ottamaan ylimääräisen liittymän, joka olisi käynyt vanhaan puhelimeeni. Ensin se kuulosti halvalta, mutta kun mietin yön yli, hiukseni nousivat pystyyn. Enhän minä näin voi saavuttaa ensimmäistä tavoitettani, vähentää ostoksiani 200 €/kk, jos minä näin helposti otan uusia kuluja itselleni. Puhelimen tarvitsin kipeästi, mutta en uutta liittymää. Huh, onneksi sain sen peruttua.

Tiia mainitsi e-kirjassaan ylimääräisistä tuloista, joita tulee vielä palkan lisäksi. Tajusin, että minullahan on erikseen tili tätä varten. Sinne voin laittaa ostoksista kertyvää bonusta sekä säästämäni kolikot. Tililleni oli tullut jo 112,84 € ylimääräistä. Ei huono summa, joka oli kertynyt pelkästään pienistä kolikoista ja bonuksista. Kun lasken mukaan veikkausvoitot toiselta tililtäni, summa nousee vielä enemmän. Näitä ei huomaisi lainkaan, jos ei välillä tarkistaisi ja laskisi yhteen.

Eihän tässä malta olla hymyilemättä. Matkan alku on sujunut hienosti.

Matkantekoa kohti vaurautta

Ensimmäinen viikko takana:


Olen keskittänyt ajatukseni nyt vaurauteen joka päivä. Rohkaisen itseäni, että rahani riittävät laskuihin. Parempi tulevaisuus pilkottaa jo näköpiirissä.
Olen tuntenut itseni energisämmäksi, sekä uusia ideoita vilisee päässäni yhtenään.

Yksi lapsuuden haaveistani on ollut kirjoittaminen, mutta minulla on ollut valkoisen paperin sydrooma. En ole yksinkertaisesti osannut siirtää ajatuksiani paperille. Nyt tämäkin este on hiljalleen poistumassa. Olen ainakin päässyt alkuun.
Kohtasin työssäni asiakkaan, joka paljasti olevansa kirjailija. Hän oli jo julkaissut monta kirjaa. Tiesin, että tässä on selvä merkki, että minun pitää alkaa kirjoittamaan. Ei sitä joka päivä kirjailijoihin törmää.

Olen hieman opiskellut Tiia Konttisen ajatuksia e-kirjasta lisää, mutta enemmän olen silti keskittynyt tähän omaan matkani aloittamiseen. Hihat ovat edelleen  kääritty ylös ja tartun työhön innolla.

Ensimmäinen askeleeni kohtasi eilen kompastuskiven. Alitajuntani ohjasi minut suoraan vanhaan ja väärään tottumukseen. Olin palaamassa kotiin naisporukalla, kun pysähdyimme huoltoasemalle tauolle. Kuinkas ollakaan, minun jalkani marssivat suoraan makeishyllylle. Minulla ei ollut suklaahimoa, mutta tottumuksesta ajattelin ostaa. Onneksi kesken askeleeni hälytyskellot alkoivat kilkattaa päässäni.:" Olet käyttänyt oikeutesi eilen! Eilen ostit suklaata!" Kuinka onnellinen olinkaan, kun en ehtinyt tehdä virhettä! Minulle tuli mahtava fiilis heti ja taputin itseäni mielessäni.

Toinen onnellinen tapahtuma tällä viikolla oli, kun sain rahaa odottamattomasta suunnasta. Rahasumma oli juuri sopiva piristämään mieltäni ja olin todella kiitollinen. Raha menee säästötilille.

Karikoista selvisin ensimmäisellä viikolla ja tulojakin tuli lisää. Voiko matkani kohti vaurautta alkaa paremmin?
Nyt jatkan Tiian kirjoituksien lukemista, josta ammennan itselleni lisää oppia matkalleni.

Sinäkin voit aloittaa matkan kohti vaurautta tästä >

Ensi viikolla lisää onnistumisista ja ehkä myös vähän epäonnistumisistakin.